Muutoksia
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus tuloverotuksessa
Verottaja on 16.2.2016 antanut ohjeen Liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus tuloverotuksessa.
” Ohjeessa käsitellään liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden määrittämistä tuloverotuksessa. Luonnollisen henkilön tuloverotuksessa elinkeinotoiminnan tulo jaetaan ansio- ja pääomatulo-osuuksiin elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden perusteella.
Ohjeen sisältö pohjautuu aikaisemmin henkilöverotuksen käsikirjassa ja Verohallinnon kannanotoissa julkaistuun ohjeistukseen. Ohje ei muuta nettovarallisuuden määrittämiseen liittyvää vakiintunutta verotuskäytäntöä.”
Muutama poiminta ohjeesta:
Ns. ennakkomaksut kuuluvat lähtökohtaisesti siihen rahoitusomaisuuteen, joka luetaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen. Tästä voidaan kuitenkin poiketa silloin, jos ennakkomaksujen maksamiselle ei ole erityistä verotuksesta riippumatonta elinkeinotoimintaan liittyvää perustetta, vaan niiden maksamisella on pyritty kasvattamaan nettovarallisuutta.
Ohjeen todetaan, että sijoitusrahasto-osuuksien kuulumista elinkeinotoiminnan varoihin tarkastellaan aina tapauskohtaisesti. Tarkastelussa tulee huomioida mm. sijoitusten käyttötarkoitus sekä yrityksen rahoitustilanne. Lähtökohtaisesti lyhytaikaisia rahastosijoituksia voidaan pitää rahoitusomaisuutena vähintään siihen määrään asti, kun yrityksen rahoitusomaisuus ei ylitä yrityksen lyhytaikaisen vieraan pääoman määrää.
Verottajan mukaan jos rahoitusomaisuuden määrä ylittää selvästi lyhytaikaisen vieraan pääoman määrän, on selvitettävä, voidaanko rahoitusomaisuuteen sisältyvien varojen määrää perustella varautumisella esimerkiksi lähiaikoina tehtäviin investointeihin tai yrityksen muihin menoihin. Mikäli tällaisen tarpeen olemassaolo voidaan osoittaa, voidaan lyhytaikaisten rahastosijoitusten tältä osin katsoa edelleen kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Rahoitusomaisuuden määrää arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös ao. yrityksen toiminnassa yleensä tarvittavien käyttövarojen määrä.
Muutoksia Suomen ja Saksan verosopimukseen
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen Saksan kanssa 19.2.2016 tehdyn verosopimuksen hyväksymisestä. Sopimus laajentaa kummankin sopimusvaltion verotusoikeutta toiseen sopimusvaltioon maksettavien eläkkeiden osalta ja tarkentaa tietojenvaihdon edellytyksiä. Sopimus perustuu pääosin OECD-malliverosopimukselle.
Rojaltin enimmäisverokanta on nykyisessä 5 prosenttia. Uudessa sopimuksessa siirrytään vain rojaltin saajan asuinvaltiossa tapahtuvaan verotukseen. Suomi ei enää kanna lähdeveroa Suomesta Saksaan maksettavasta rojaltista, eikä myöskään Saksa ei enää kanna lähdeveroa rojalteista.