Usein kysytyt kysymykset

Olemme koonneet tälle sivulle selkeät ja ymmärrettävät selitykset tilintarkastuksen tarkoituksesta, lakisääteisistä vaatimuksista ja keskeisistä säännöksistä. Näin ymmärrät tilintarkastuksen ja kirjanpitoon liittyvät keskeiset asiat.

Mikä on tilintarkastus?

Tilintarkastus on riippumaton ja puolueeton tarkastus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yrityksen talousasiat ovat kunnossa ja että yritys noudattaa lakia. Tilintarkastus auttaa varmistamaan, että yrityksen tilinpäätös ja kirjanpito antavat oikean ja totuudenmukaisen kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Tilintarkastaja käy tarkastuksessaan läpi yrityksen tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon. Hän antaa lopuksi lausunnon, jossa hän lausuu siitä, onko tilinpäätös laadittu sovellettavan lain mukaan ja antaako se riittävän ja oikean kuvan yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tilintarkastus ei ole vain byrokraattinen velvollisuus, vaan tärkeä työkalu, joka auttaa yritystä löytämään mahdolliset virheet ja riskit, parantamaan taloushallintoa sekä toimimaan kestävästi ja avoimesti.

Tilintarkastajalta vaaditaan ammattitaitoa, rehellisyyttä ja riippumattomuutta, jotta hän voi arvioida yrityksen asioita puolueettomasti. Hyvin tehty tilintarkastus lisää luottamusta yritykseen, tukee yrityksen johtoa päätöksenteossa ja auttaa välttämään virheitä tai väärinkäytöksiä.

Tilintarkastajan työ perustuu kolmeen keskeiseen osa-alueeseen:

  • Lainsäädäntöön, kuten
    • Tilintarkastuslaki (1141/2015)
    • Kirjanpitolaki (1336/1997)
    • Yhteisölaki (mm. Osakeyhtiölaki, Säätiölaki, yhdistyslaki, Asunto-osakeyhtiölaki, Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä
    • Muu liiketoimintaan liittyvä lainsäädäntö
  • Kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin (ISA), joita sovelletaan Suomessa hyväksyttyinä käytäntöinä
  • Hyvään tilintarkastustapaan, joka sisältää myös eettiset ohjeistukset (mm. riippumattomuus, objektiivisuus, luottamuksellisuus)

Tilintarkastus ei ole pelkkä muodollisuus, vaan olennainen osa yrityksen talouden hallintaa ja luotettavuuden varmistamista. Käytännössä tilintarkastus tukee yritystä monin tavoin, kuten:

  • Luottamuksen rakentaminen sijoittajiin, rahoittajiin ja muihin sidosryhmiin, jotka tarvitsevat varmuutta yrityksen taloudellisesta tilanteesta.
  • Viranomaisvaatimusten täyttäminen, kuten kaupparekisterin, veroviranomaisten ja rahoituslaitosten edellyttämät raportit ja tarkastukset.
  • Päätöksenteon tukeminen tarjoamalla johdolle ja hallitukselle tarkistettua, luotettavaa ja ajantasaista taloustietoa.
  • Riskienhallinta ja sisäisen valvonnan kehittäminen, mikä auttaa ehkäisemään taloudellisia virheitä ja väärinkäytöksiä.

Lisäksi tilintarkastus voi sisältää erilaisia erityistoimeksiantoja, kuten:

  • Apporttiomaisuuden arvonmäärityksiä, eli kun yritykseen tuodaan omaisuutta rahana sijaan (esim. koneita tai laitteita), niiden arvo pitää arvioida oikein. Tämä varmistaa, että omaisuus vastaa yrityksen pääomaa.
  • Pääoman menettämiseen liittyviä selvityksiä ja raportteja
  • Julkisten avustusten ja hankkeiden ehtojen tarkastuksia, eli varmistetaan, että yritys käyttää saatuja tukia juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu, ja että yritys raportoi tekemisistään oikein. Esimerkiksi Business Finlandin rahoittamissa projekteissa tämä on tärkeää.

Tilintarkastus ei ole pakollinen kaikille yrityksille. Tilintarkastusvelvollisuus koskee kirjanpitovelvollisia yrityksiä ja yhteisöjä – kuten osakeyhtiöitä, avoimia yhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä ja säätiöitä – jos ne täyttävät vähintään kaksi seuraavista edellytyksistä sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella:

  • Liikevaihto yli 200 000 euroa
  • Taseen loppusumma yli 100 000 euroa
  • Henkilöstön lukumäärä keskimäärin yli kolme henkilöä

Säätiöt ovat aina tilintarkastusvelvollisia, riippumatta niiden koosta tai toiminnan laajuudesta. Myös holding-yhtiöt, joiden toiminta koostuu pääasiassa arvopapereiden omistamisesta, ja jotka vaikuttavat olennaisesti toiseen kirjanpitovelvolliseen yhteisöön, katsotaan tilintarkastusvelvollisiksi, vaikka ne eivät täyttäisi yllä mainittuja rajoja.

Tilintarkastuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan tarkistaa, että talousluvut ovat olennaisesti oikein, vaan lisäksi tilintarkastajan tulee varmistaa, että yritys toimii vastuullisesti ja lakien mukaisesti. Tilintarkastus lisää yrityksen luotettavuutta ja on yleensä edellytys ulkopuolisen rahoituksen saamiselle. Se myös tukee hyvien suhteiden ylläpitämistä viranomaisiin ja muihin yhteistyökumppaneihin.

Kirjanpitäjä
Kirjanpitäjä on henkilö, joka hoitaa yrityksen kirjanpidon. Hän kirjaa ylös kaikki yrityksen tulot, menot ja muut raha-asiat, jotta talous pysyy järjestyksessä ja yrityksen raha-asiat ovat selkeät. Kirjanpitäjä varmistaa, että kirjanpito on ajan tasalla ja oikein tehty. Hän myös auttaa yritystä veroilmoitusten laatimisessa ja muissa taloushallinnon tehtävissä.

Tilitoimisto
Tilitoimisto on yritys, joka tarjoaa kirjanpito- ja taloushallintopalveluja muille yrityksille. Tilitoimistoissa työskentelee kirjanpitäjiä, jotka hoitavat yrityksen talousasioita, kuten tulojen ja menojen kirjaamista, tilinpäätösten laatimista sekä veroilmoitusten valmistelua ja lähettämistä.

Tilintarkastaja
Tilintarkastaja on HT-, KHT- tai JHT-tutkinnon suorittanut henkilö. Tilintarkastaja tarkastaa mm. kirjanpitäjän työtä, eli yrityksen kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Hän varmistaa, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan ja että yhteisö noudattaa lakeja ja sääntöjä.

Tilintarkastaja toimii riippumattomana kolmantena osapuolena, joka vahvistaa yrityksen taloudelliset tiedot ja auttaa sekä yritystä että sen sidosryhmiä – kuten omistajia, pankkeja ja viranomaisia – luottamaan siihen, että taloustiedot ovat oikeita ja luotettavia. Tilintarkastuksen lisäksi tilintarkastaja voi palvella mm. muissa varmennustehtävissä, konsulttina tai neuvonantajana.

Tilintarkastustoimisto
Tilintarkastustoimistossa työskentelee HT, KHT ja/tai JHT-tutkinnon suorittaneiden henkilöiden lisäksi myös tarkastuksissa avustavia kollegoita. Tilintarkastustoimiston henkilöstö ei hoida kirjanpitoa, vaan heidän tehtävänänsä on tilintarkastuslain mukaisesti tarkastaa kirjanpitäjän laatimaa työtä. Lisäksi tilintarkastajat avustavat muissa edellä mainituissa palveluissa.

Hyvät kirjanpitokäytännöt tarkoittavat, että yrityksen talousasiat hoidetaan huolellisesti, oikein ja ajallaan. Ne auttavat varmistamaan, että kirjanpito on luotettavaa ja antaa oikean kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi:

  • Kirjausten tekeminen säännöllisesti ja tarkasti
    Kaikki liiketapahtumat tulee kirjata kirjanpitoon viivytyksettä ja suoriteperiaatteen mukaisesti. Kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja järjestelmällisesti numeroituun tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman (KPL 2:5 §).

  • Tositteet ja kirjanpitoaineiston säilyttäminen
    Kaikista liiketapahtumista tulee olla tosite, kuten kuitti, lasku tai muu dokumentti. Tositteet, kirjanpidot ja muu kirjanpitoaineisto on säilytettävä huolellisesti vähintään kuusi vuotta (tositteet) tai kymmenen vuotta (tilinpäätös, kirjanpidot) tilikauden päättymisestä (KPL 2:10 §)

    Kirjanpitoaineisto tulee säilyttää niin, että sen sisältöä voidaan vaikeuksitta tarkastella ja tarvittaessa tulostaa selväkielisessä muodossa (KPL 2:7 §).

  • Selkeät menettelytavat
    Yrityksessä tulee sopia selkeät ohjeet kirjanpidon hoitamisesta, kuten vastuunjako ja dokumentointikäytännöt. Kirjanpito on järjestettävä niin, että liiketapahtumien, tositteiden ja kirjausten yhteys on vaikeuksitta todettavissa (KPL 2:6 §).

    Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavasti järjestetty. Mikäli yhteisöllä ei ole toimitusjohtaja on jälkimmäinen vastuu myös hallituksella.

  • Lain ja säädösten noudattaminen
    Kirjanpito tehdään aina voimassa olevien lakien ja säännösten mukaisesti ja kirjanpitovelvollisen on noudatettava hyvää kirjanpitotapaa (KPL 1:3 §).

  • Säännöllinen tilinpäätöksen laadinta
    Tilikauden lopussa laaditaan tilinpäätös, joka kuvaa yrityksen taloudellisen tilanteen kokonaisuutena.

Hyvin hoidettu kirjanpito auttaa yritystä välttämään virheitä ja säästää aikaa. Lisäksi yritys saa luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi ja täyttää helposti esimerkiksi verottajan tai rahoittajan vaatimukset.

Osakeyhtiö voi saada rahoitusta monella eri tavalla, ja jokaisella rahoitusmuodolla on tärkeä rooli yhtiön taloudessa. Yleisimmät rahoituksen tavat ovat:

Osakeanti

  • Osakeanti on osakeyhtiölain (OYL 9 luku) mukainen menettely, jossa yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita. Osakkeet voidaan tarjota merkittäväksi yhtiön nykyisille osakkeenomistajille tai uusille sijoittajille.
  • Merkintähinta, jonka sijoittajat maksavat, kirjataan yhtiön omaan pääomaan (päätöksestä riippuen osakepääomaan tai sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon). Tämä on keskeinen tapa kerätä uutta pääomaa yhtiön toiminnan rahoittamiseen tai investointeihin.
  • Osakeannin seurauksena sijoittajat saavat omistusosuuden yhtiöstä, ja heidän oikeutensa määräytyvät osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaisesti.

Vastikkeettomat sijoitukset

  • Vastikkeettomat sijoitukset ovat yhtiölle annettuja varoja tai omaisuutta ilman vastiketta, eli yhtiö ei anna vastineeksi uusia tai vanhoja osakkeita. Yhtiö vastaanottaa sijoituksen, joka päätöksen mukaan kirjataan oman pääoman sidottuun tai vapaaseen omaan pääomaan.
  • Vastikkeettomat sijoitukset ovat yleisempiä konserneissa ja tytäryhtiöiden rahoittamisessa, kun halutaan vahvistaa yhtiön omaa pääomaa ja vakavaraisuutta muuttamatta omistussuhdetta tai osakemääriä.

Pääomalaina

  • Pääomalaina on osakeyhtiölain (OYL 12 luku) mukainen erityinen lainamuoto, joka parantaa yhtiön vakavaraisuutta. Osakeyhtiölain mukaan pääomalainat huomioidaan omana pääomana yhtiön oman pääoman riittävyyden laskennassa.
  • Pääomalainan ehdot eroavat tavallisesta lainasta: lainan takaisinmaksu ja korkojen maksaminen ovat alisteisia muille veloille, ja ne voidaan maksaa vain, jos yhtiön vapaa oma pääoma ja muut jakokelpoiset varat riittävät.
  • Pääomalainaa käytetään usein investointien rahoittamiseen tai liiketoiminnan kehittämiseen, ja se tarjoaa joustavuutta yhtiön taloudelliseen tilanteeseen.
  • Pääomalainat esitetään ensisijaisesti veloissa, mutta tietyin edellytyksin pääomalainat voidaan esittää omassa pääomassa.

Vaihtovelkakirjalaina

  • Vaihtovelkakirjalaina on rahoitusinstrumentti, jossa yhdistyvät sekä velka- että osakepiirteet. Se on laina, jonka yhtiö voi laskea liikkeelle rahoituksen hankkimiseksi, ja lainan haltijalla on oikeus vaihtaa laina tai sen osa yhtiön osakkeiksi ennalta sovituin ehdoin (Optiot/muut erityiset oikeudet osakkeisiin). Tämä rahoitusmuoto on säädelty osakeyhtiölaissa (OYL 10 luku), ja sen käyttö edellyttää yhtiökokouksen päätöstä.

Muut rahoitusmuodot

  • Muut rahoitusmuodot, kuten pankkilainat, leasing-sopimukset, osamaksuvelat ja joukkorahoitus, tarjoavat yritykselle vaihtoehtoisia tapoja toiminnan rahoitukselle.

Osakeyhtiölain mukaiset rahoitusmuodot tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia yhtiön rahoittamiseen. On tärkeää, että kaikki rahoitusjärjestelyt toteutetaan lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti, jotta ne tukevat yhtiön pitkän aikavälin tavoitteita.