Kesä faksi
Uusi kirjanpitolaki
Uusi kirjanpitolaki on astunut voimaan vuoden alusta ja sitä sovelletaan ensimmäisen
kerran siltä tilikaudelta, joka alkaa 1.1.2016 tai sen jälkeen. Uusia säännöksiä on
mahdollista kuitenkin noudattaa jo lain voimaantulon jälkeen laadittavissa
tilinpäätöksissä, eli voi noudattaa jo nyt. Viimeistään kuitenkin 1.1.2016 alkaneisiin
tilikausiin ja niiden tilinpäätöksiin.
Alla lyhyt yhteenveto uudesta laista:
Liikkeen- ja ammatinharjoittajat (ei kuitenkaan maatilatalouden ja kalastuksen
harjoittajaa) ovat kirjanpitovelvollisia. Kirjanpito on oltava ns. kahdenkertaista, jos
vähintään kaksi seuraavista ylittyy:
▪ liikevaihto 200.000 €,
▪ taseen loppusumma 100.000 € tai
▪ henkilöstöä keskimäärin 3.
Ammatin- ja liikkeenharjoittajan tilikausi voi olla muukin kuin kalenterivuosi, mikäli
noudatetaan kahdenkertaista kirjanpitoa. Tällöin on myös laadittava tilinpäätös.
Kirjanpitoaineisto saa jatkossa olla myös kokonaisuudessaan sähköisessä muodossa.
Kirjanpitoaineiston säilyttämistapaa tai -paikkaa ei enää erikseen laissa säädetä. Lain
mukaan kirjanpito on järjestettävä niin, että kirjauksia voidaan tarkastella ja
tarvittaessa tulostaa selväkielisinä sekä aika- että asiajärjestyksessä viivytyksettä
Suomesta käsin. Kirjanpitovelvollisen vastuu kirjanpitoaineiston säilyttämisestä siis
säilyy ja nimenomaan kp-velvollisen, ei esim. tilitoimiston.
Uudessa laissa kirjanpitovelvolliset on luokittelu neljään kokoluokkaan:
mikroyrityksiin, pienyrityksiin, suuryrityksiin ja muihin. Tämä kokoluokka
määräytyy liikevaihdon, taseen loppusumman ja keskimääräisen henkilöstön määrän
perusteella.
Mikroyritys on kirjanpitovelvollinen, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi
edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta raja-arvosta:
▪ liikevaihto 700.000 €,
▪ taseen loppusumma 350 000 € ja
▪ tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä.
Pienyritys on sellainen kirjanpitovelvollinen, jolla sekä päättyneellä että sitä
välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta rajaarvosta:
▪ liikevaihto 12.000.000 €,
▪ taseen loppusumma 6.000. 000 € ja
▪ tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä.
Suuryritys on sellainen kirjanpitovelvollinen, jolla sekä päättyneellä että välittömästi
sitä edeltäneellä tilikaudella ylittyy vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta:
▪ liike-vaihto 40.000.000 €,
▪ taseen loppusumma 20.000.000 € ja
▪ tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.
Tilinpäätöksen vähimmäissisällön ja mm. konsernitilinpäätöksen
laatimisvelvollisuuden asettaa pääsääntöisesti se, mihin kokoluokkaan ao.
kirjanpitovelvollinen kuuluu. Pienyritykset vapautetaan pääsääntöisesti
konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta ja rahoitus-laskelma tulee
laadittavaksi vain suuryrityksissä. Pien- ja suuryritysten väliin kokonsa puolesta
jäävien yritysten tulee siis laatia toimintakertomus ja tarvittaessa konsernitilinpäätös.
Kirjanpitolain ja -asetuksen muutoksen lisäksi on annettu erillinen asetus pien- ja
mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Mikroyrityksen ei tarvitse
tilinpäätöksessään esittää muita tietoja kuin asetuksessa nimenomaan säädetyt.
Uudessa kirjanpitolaissa liikevaihtoon luetaan kaikki tuotteiden ja palveluiden
myynnistä saadut tuotot. Muualla kuin liikevaihdossa esitettäväksi jäävät edelleen
rahoitustuotot sekä tuotot pysyviin vastaaviin kuuluvien hyödykkeiden samoin kuin
tuotot liiketoimintojen myynnistä.
Tuloslaskelmasta poistuu satunnaiset erät ja tässä kohdassa esitetyt asiat siirretään
yleensä liiketoiminnan muihin tuottoihin ja kuluihin. Konserniavustuksille on
tuloslaskelmassa kuitenkin edelleen oma kohtansa - tilinpäätössiirtojen erässä.
Korkokulut on jatkossa mahdollista sisällyttää myös vaihtuviin vastaaviin kuuluvien
hyödykkeiden hankintamenoon.
Kaikkien hyödykkeiden hankintamenoon on mahdollista lukea kohtuullinen osuus
hankinnan ja valmistuksen välillisistä menoista.
Mikäli hyödykkeen hankintamenon vaikutusaikaa ei voida luotettavalla tavalla
arvioida suunnitelman mukaan tehtäviä poistoja varten, poistot on jaksotettava
enintään 10 vuodelle.
Jos kehittämismenoja aktivoidaan, seuraa tästä vastaavan suuruinen rajoitus varojen
jakamiselle osakeyhtiöissä ja osuuskunnissa.
Jatkossa ovat myös aatteelliset yhteisöt ja säätiöt ovat velvollisia tekemään pysyviin
vastaaviin kuuluvista hyödykkeistä poistot ennalta laaditun suunnitelman (sumu)
mukaan. Siirtymäsäännöksen mukaisesti kuitenkin ennen lain voimaantuloa hankittu
omaisuus voidaan poistaa ilman ennalta laadittua suunnitelmaa.
Vapaaehtoisten varausten tekemistä koskeva säännös on muutettu niin, että se sallii
jatkossa vain veroperusteisten varausten tekemisen.
Pääomalainan esittämistavat taseessa monipuolistuvat uuden lain myötä. Uuden
kirjanpitolain mukaan pääomalaina on mahdollista kirjata omaan pääomaan silloin,
kun se täyttää oman pääoman kriteerit. Milloin kyseessä on omaan pääomaan
kirjattavasta pääomalainasta, turvaudutaan uuden kp-lain esitöissä IFRSstandardeihin.
Noin yleisesti ovat edellytykset pääomalainan kirjaamiselle omaan pääomaan lainan
takaisinmaksun takasijaisuus, eräpäivättömyys sekä lainalle maksettavan tuoton
maksamisen mahdollisuus vain, jos yhtiö olisi ollut mahdollisuus osingonmaksuun.
Päätös ja harkinta siitä, että kyse on oman pääoman ehtoisesta pääomalainasta, on
edelleen yhtiön johdolla.
Osakeyhtiölain uudistamisesta
Oikeusministeriö on lähettänyt lausunnolle muistion, jossa arvioidaan osakeyhtiölain
toimivuutta ja muutostarvetta. Virkatyönä tehty muistio on taustoitusta mahdollisten
lainvalmisteluhankkeiden aloittamiselle. Lausuntoaika päättyy 18.8.2016.
Vakuutuskuoriin muutoksia?
Valtiovarainministeriö on käynnistämässä selvitystä sijoitusmuotojen verokohtelusta.
Ns. vakuutuskuorten edullista kohtelua pidetään VM:ssä monin tavoin
ongelmallisena. Useissa EU-maissa vakuutuskuoria verotetaan jo nyt edunsaajan
tulona. Huhuja on myös liikkunut jonkinlaisesta exit-verosta.
Verotilimenettely muuttuu?
Hallitus on antanut esityksen verotusmenettelyn ja veronkannon uudistamista
koskevaksi lainsäädännöksi (HE 29/2016).
Oma-aloitteisten verojen menettelysäännöksiä yhtenäistettäisiin ja uudistettaisiin
kokoamalla ne uuteen oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin.
Tähän lakiin koottaisiin oma-aloitteisten verojen yleiset veron ilmoittamista,
maksamista, määräämistä ja muutoksenhakua koskevat säännökset. Säännökset
kaikkien Verohallinnon kantamien verojen ja maksujen maksamisessa,
palauttamisessa ja perimisessä noudatettavasta menettelystä koottaisiin puolestaan
uuteen veronkantolakiin.
Verotuksen oikaisua, veron määräämistä, päätöksen oikaisua ja muutoksenhakua
koskevat säännökset sekä yleiset menettelysäännökset yhtenäistettäisiin kaikkien
oma-aloitteisten verojen osalta. Myös menettelyä koskevat määräajat
yhtenäistettäisiin. Jatkossa myös arvonlisäverotuksessa muutosta haettaisiin aina
ensiasteena verotuksen oikaisulautakunnalta.
Esityksen mukaan verovelvollisten olisi pääsääntöisesti ilmoitettava oma-aloitteiset
verot sähköisesti. Paperisen ilmoituksen antamisen määräpäivä muutettaisiin
yhtenäiseksi sähköisen ilmoituksen antamispäivän kanssa. Pidennettyjen verokausien
soveltamisalaa laajennettaisiin.
Uusien säännösten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017 lukien.
Käytännössä asia menisi verottajan ohjeiden mukaan näin
“Vuoden 2017 alussa Verotili-palvelun korvaa OmaVero-palvelu. Uudessa
toiminnossa on samat ominaisuudet kuin verotilissä. Muutos ei edellytä
verovelvolliselta mitään toimenpiteitä.
OmaVerossa annetaan ilmoitukset oma-aloitteisista veroista ja maksetaan verot
verkkomaksulla. Palvelussa on myös nähtävillä kuukausittainen saldo maksuista ja
palautuksista, vastaa siis sisällöltään nykyistä verotiliotetta. Lisäksi verovelvollinen
näkee OmaVerossa ja yhteenvedossa mahdolliset huomautukset maksamattomista
veroista.
Tunnistautumiseen ei tule muutoksia, vaan OmaVeroon kirjaudutaan samalla tavalla
kuin nykyisin Verotili-palveluun. Muutoksia nykyisiin Katso-valtuuksiin ei tarvitse
tehdä, verotili-palvelua varten annetut valtuudet ovat käytössä myös OmaVerossa.
Verotili-palvelun poistumisen myötä monet termit, kuten verotiliote ja
kausiveroilmoitus, jäävät pois käytöstä.
Verotusmenettely ja veronkanto muuttuu vuoden 2017 alusta, sillä Eduskunta on
hyväksynyt hallituksen esityksen (He 29/2016). Muutokset tulevat voimaan 1 päivänä
tammikuuta 2017. Uudet säännökset koskevat ensimmäisen kerran verovuodelta 2017
toimitettavaa verotusta sekä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkaneiden
verokausien verotusmenettelyä ja muutoksenhakua eräitä poikkeuksia lukuun
ottamatta. Lain voimaantulon jälkeen tehdyn Verohallinnon päätöksen
muutoksenhakuun sovelletaan uusia muutoksenhakua koskevia säännöksiä, vaikka
päätös koskisi ennen lain voimaantuloa päättynyttä verovuotta tai verokautta.
Kuitenkin verovuoden 2016 säännönmukaista verotusta koskevaan verotuspäätökseen
haetaan muutosta lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Veronkannossa ja siihen liittyvässä Verohallinnon päätöksenteossa sovelletaan uusia
säännöksiä lain voimaantulon jälkeen myös sellaisten veroerien käsittelyssä, jotka
ovat muodostuneet ennen lain voimaantuloa tai jotka koskevat lain voimaantuloa
edeltänyttä aikaa.
Kaikkiin verolajeihin haetaan jatkossa muutosta ensivaiheessa verotuksen
oikaisulautakunnalta. Muutostenhakuajat ja verotuksen oikaisun määräajat
yhtenäistyvät.
Muutoksenhakuaika lyhenee viidestä vuodesta kolmeen vuoteen esim. tulo-, perintöja
lahja- sekä kiinteistöverotuksessa. Arvonlisäverotuksen muutoksenhakuaika säilyy
ennallaan (3 v). Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön muutoksenhakuaika on
yleensä 4 kuukautta.
Oikaisuvaatimus on jatkossa pääsääntöisesti tehtävä verotuksen oikaisulautakunnalle
kolmen vuoden kuluessa verovuoden, kalenterivuoden tai tilikauden päättymistä
seuraavan vuoden alusta lukien. Perintö- ja lahjaverotuksessa verovuosi on
kalenterivuosi, jona perinnönjättäjä on kuollut, lahjansaaja on saanut lahjan
haltuunsa tai verovelvollisuus on muutoin alkanut.
Oikaisuvaatimukseen annetuista päätöksistä voi myös jatkossa valittaa hallintooikeuteen.
Valitus hallinto-oikeuteen täytyisi tehdä 60 päivän kuluessa siitä, kun
verovelvollinen on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä.
Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen pääsääntöisesti seitsemäntenä päivänä siitä,
kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi.
Verohallinto voi oikaista havaitsemansa virheen verovelvollisen hyväksi tai
vahingoksi riippumatta siitä, millaisesta virheestä on kyse ja mistä virhe on
aiheutunut. Viranomaisen aloitteesta tapahtuvan verotuksen oikaisun määräaika olisi
jatkossa pääsääntöisesti kolme vuotta. Pääsäännön mukaan määräaika alkaisi
verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Verohallinto ei voi oikaista verotusta tai päätöstä tai määrätä veroa verovelvollisen
vahingoksi, jos asia on nimenomaisesti ratkaistu ja ratkaisu on perustunut oikeisiin ja
riittäviin tietoihin, vaikka ratkaisu asiassa olisi ollut lainvastainen tai vastoin
oikeuskäytäntöä. Virheen korjaaminen on tällaisessa tilanteessa veronsaajan
(asiamiehen) muutoksenhaun varassa. Oikaisemisen estävä ratkaisu ei kuitenkaan
voitaisi katsoa syntyvän ns. automaatiomenettelyssä. Asiaa ei tällöin ole verotuksessa
nimenomaisesti ratkaistu.
Veroa ei voi määrätä eikä verotusta tai päätöstä oikaista, jos asia on valitukseen
annetulla päätöksellä ratkaistu. Näissä tilanteissa veroa ei voida määrätä tai
verotusta tai päätöstä oikaista, vaikka valituksen perusteena olevat tiedot
osoittautuisivat myöhemmin virheellisiksi.
Uutena menettelynä otetaan käyttöön veroviranomaisen harkintaan perustuva oikeus
jatkaa verovelvollisen vahingoksi tehtävän verotuksen oikaisun, veron määräämisen
ja päätöksen oikaisun määräaikaa. Menettely on tarkoitettu poikkeukselliseksi ja
sovellettavaksi vain niissä verointressiltään merkittävissä tilanteissa, joissa
Verohallinnosta riippumattomista syistä oikeita ja riittäviä tosiasiatietoja
verotuspäätöksen tekemiseksi ei ehditä saada tai joissa asiaa ei ehditä selvittää
riittävästi ennen verotuksen muuttamiseen liittyvän määräajan päättymistä ja
valvontatoimi olisi tämän vuoksi yleisen määräajan päättyessä kesken.
Viranomaisella olisi rajatuissa tilanteissa mahdollisuus jatkaa oikaisuaikaa vuodella
tai oikaista verotusta kuuden vuoden ajan. Lisäksi verotusta voidaan oikaista
veropetostilanteissa koko syyteajan.
Pidennetty määräaika on kaikissa verolajeissa mahdollinen silloin, kun verotuksen
muuttamisen perusteena on kansainvälisessä tiedonvaihdossa muussa kuin
automaattisessa tietojenvaihdossa ulkomailta saatu verotukseen vaikuttava tieto.
Kysymys voi olla sekä luonnollista että juridista henkilöä koskevasta tiedosta.
Säännöksessä tarkoitettuja tietoja eivät ole säännönmukaiseen tietojenvaihtoon
kuuluvat tiedot, vaan toisesta valtiosta saadulla tiedolla tarkoitetaan lähinnä virkaapupyynnön
perusteella saatua tietoa taikka tilannetta, jossa toisen maan
veroviranomainen antaa tiedon oma-aloitteisesti Suomen Verohallinnolle.
Verotusta voidaan oikaista kuuden vuoden määräajassa myös tilanteissa, joissa on
kysymys siirtohintaoikaisua koskevan säännöksen soveltamisesta. Samoin verotusta
voidaan oikaista, jos kysymys on etuyhteydessä olevien osapuolten välisen yritys- tai
rahoitusrakenteita koskevan järjestelyn veroseuraamuksista.
Korjaukset oma-aloitteisten verojen kuten arvonlisäveron ja työnantajansuoritusten
ilmoituksiin sekä vuosi-ilmoituksiin tulee jatkossa tehdä uudella, korvaavalla
ilmoituksella. Nykyisin korjaukset tehdään lisäilmoituksella.
Oma-aloitteisten verojen ilmoituksessa oleva virhe tulee korjata antamalla korvaava
ilmoitus sille verokaudelle, jolle virhe kohdistuu. Korvaavalla veroilmoituksella
ilmoitetaan korjattavan osion (esim. arvonlisäveron) kaikki tiedot uudelleen
oikeansuuruisina. Nykyisestä lisäilmoitusmenettelystä luovutaan. Korvaavalla
ilmoituksella tulee ilmoittaa myös virheen syy. Samassa yhteydessä nykyinen
tilikauden jälkeinen arvonlisäveron palautushakemusmenettely poistuu.
Vuosi-ilmoitusten osalta uusi korjausmenettely on jo käytössä. Kalenterivuonna 2016
maksetuista palkoista ja muista suorituksista annettavien vuosi-ilmoitusten
virheelliset tiedot on korjattava antamalla uusi korvaava ilmoitus. Korvaava ilmoitus
on vuosi-ilmoituskohtainen eli uusi ilmoitus korvaa aina kyseisen vuosi-ilmoituksen
tiedot.
Oma-aloitteisten verojen ilmoittamisessa otetaan käyttöön vähäisiä virheitä koskeva
korjausmenettely. Taloudelliselta merkitykseltään vähäisen virheen korjausta ei
tarvitse kohdistaa sille verokaudelle, jota virhe koskee, vaan virheen voi joustavasti
korjata muuttamalla seuraavilta verokausilta ilmoitettavan veron määrää tai muuta
tietoa vastaavasti. Virhe tulee kuitenkin korjata ilman aiheetonta viivytystä.
Oma-aloitteisten verojen kuten arvonlisäveron verokausi on jatkossakin
lähtökohtaisesti kalenterikuukausi. Valinnaisten verokausien rajoja kuitenkin
nostetaan, mikä tuo verokausien valintaan lisää joustoa. Valinnaiseen, pidennettyyn
verokauteen on mahdollista siirtyä erillisestä hakemuksesta. Uuden lain myötä termi
verokausi korvaa nykyiset käsitteet ilmoitusjakso ja kohdekausi.
Yhä useampi voi valita verokaudekseen neljänneskalenterivuoden tai kalenterivuoden.
Raja määritellään, kuten nykyisinkin, kirjanpitolaissa tarkoitetun kalenterivuoden
liikevaihdon tai sitä vastaavan tuoton mukaan. Neljänneskalenterivuosimenettelyn
soveltamisalaa laajennetaan nostamalla ylärajaa nykyisestä 50 000 eurosta 100 000
euroon. Vastaavasti, arvonlisäverotuksessa sovellettavaan kalenterivuosimenettelyyn
oikeuttavaa ylärajaa korotetaan nykyisestä 25 000 eurosta 30 000 euroon.
Myös verokauden muuttaminen tulee joustavammaksi: lyhyempään verokauteen voi
siirtyä nykyistä nopeammin ja valittu verokausi sitoo nykyisen kolmen vuoden sijaan
vain yhden vuoden ajan. Jatkossa arvonlisäveron ja työnantajasuoritusten verokaudet
eivät enää ole sidoksissa toisiinsa, vaan ne voivat olla eripituiset.”