Kotitalousvähennys, väliyhtiö ja työperäinen osinko
KOTITALOUSVÄHENNYS
Rovaniemen hallinto-oikeuden 30.9.2010 ratkaisun (10/0483/1) mukaan sai kotitalousvähennyksen tehdä myös asunto-osakeyhtiön osakaan itse maksamista kuluista.
A ja hänen puolisonsa omistivat yhdessä asunto-osakeyhtiö B:n yhden huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Taloyhtiön omistamassa rivitalomuotoisessa asuinrakennuksessa tehtiin verovuonna ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksellä kaikkiin asuntoihin vesijohtojen muutos- ja korjaustyö, jonka yhteydessä vanhat putket vaihdettiin uusiin ja aikaisemmin piilossa kulkeneet putket muutettiin niin sanotuiksi pintavedoiksi. Putkiremontin rahoituksen osalta yhtiökokouksessa päätettiin, että jokainen osakas sitoutuu teettämään asennustyön putkiasennusliike C:llä ja maksamaan työn osakemäärien mukaisessa suhteessa. Tarvikkeista taloyhtiö tuli maksamaan 2 523 euron suuruisen osan ja loppuosa tuli veloitettavaksi osakkailta osakemäärien mukaisessa suhteessa. Yhtiön hallituksen edustajien tehtävänä oli suorittaa muutostyön vastaanottotarkastus ja takuuajan tarkastus.
Hallinto-oikeus katsoi, että asunnoissa suoritettuihin vesijohtojen muutos- ja korjaustöihin tosin oli ryhdytty yhtiön toimesta ja työt kuuluvat lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 momentin mukaan yhtiön kunnossapitovastuun piiriin. Vastuunjako ei kuitenkaan ollut tältä osin ehdoton niin, ettei siitä voitaisi poiketa. Asunto-osakeyhtiölain 77 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 216/1990) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan osakas voi omalla kustannuksellaan tehdä muutoksia myös sellaisiin kohteisiin, jotka kuuluvat yhtiön kunnossapitovelvollisuuden piiriin. Kyseessä olevat vesijohtojen muutos- ja korjaustyöt olivat tällaisia töitä, jotka A puolisoineen oli voinut teettää omalla kustannuksellaan. Yhtiöjärjestyksessä ei ollut määrätty erikseen putkistojen kunnossapitovastuun jaosta yhtiön ja osakkaiden kesken. Näissä olosuhteissa ja kun lisäksi otettiin huomioon yhdenvertaisen kohtelun vaatimus eri asumismuotojen välillä ja se, että osakkaat olivat itse maksaneet työkustannukset urakoitsijalle tämän kanssa tekemänsä urakkasopimuksen perusteella ilman, että niitä olisi veloitettu heiltä osana yhtiövastiketta, kyse oli sellaisista asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä, jotka oikeuttavat kotitalousvähennykseen.
Verottaja on hakenut asiassa valituslupaa KHO:lta.
TYÖPANOKSEN PERUSTEELLA JAETTAVA OSINKO
Keskusverolautakunnan päätöksen (KVL 24/2011) mukaan työpanoksen perusteella jaettavan, tuloverolain (TVL) 33b.3 §:ssä tarkoitetun, ansiotulona verotettavan työpanokseen perustuvan osingon suoritusvelvollisuus syntyi silloin, kun yhtiön yhtiökokous päätti osingonjaosta. Näin ollen yhtiöllä oli oikeus vähentää työpanokseen perustuva osinko sen verovuoden kuluna, jonka aikana yhtiökokous teki päätöksen osingonjaosta.
A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön osakkeet jakautuivat A-, B- ja C -sarjan osakkeisiin. Kunkin B-osakesarjan omistajalla oli yhtiössä sisäiseen kustannuslaskentaan perustuva kustannuspaikka, jonne henkilön työpanos kerrytti tuloa. B-osakesarjalle jaettava osinko määräytyi kustannuspaikalle kohdistetun toimintatuloksen perusteella.
Työpanoksen perusteella jaettavan osingon suorittamisvelvollisuuden katsottiin syntyvän silloin, kun A Oy:n yhtiökokous päätti osingonjaosta. A Oy:llä oli oikeus vähentää työpanokseen perustuva osinko sen verovuoden kuluna, jonka aikana yhtiökokous teki päätöksen osingonjaosta. Ennakkoratkaisu vuosille 2010 ja 2011.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 8 § 1 mom 4b -kohta ja
22 § 1 mom
(ei lainvoim.)
VÄLIYHTIÖ
Todellista toimintaa harjoittavaa ns. väliyhtiötä ei pureta, ei vaikka järjestelyllä saavutetaan myös veroetuja.
KHO:2011:38
Konsernin Suomessa yleisesti verovelvollinen emoyhtiö A Oyj oli omistanut Belgiaan perustetun rahoitusyhtiön B N.V:n osakekannan. A Oyj oli hakenut ennakkoratkaisua vuosilta 1999-2000 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten. Keskusverolautakunta katsoi päätöksessään 23.8.1999 ja yhtiön valituksen johdosta myös korkein hallinto-oikeus päätöksessään 20.3.2002, että emoyhtiö A Oyj:tä voitiin asianomaisen verosopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen säännösten estämättä verottaa ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain nojalla, kun tämän lain edellytykset sinänsä täyttyvät. Vuosilta 1999 ja 2000 toimitetuissa verotuksissa B N.V:n tulo verotettiin yhtiön väliyhteisötulona.
Näiden päätösten jälkeen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 12.9.2006 tuomion asiassa C-196/04 (Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas Ltd). Sen mukaan EY 43 ja EY 48 artiklaa oli tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltioon sijoittautuneen ja siellä asuvan yhtiön veron määräytymisperusteeseen sisällytetään ulkomaisen väliyhteisön toisessa jäsenvaltiossa toteuttamat voitot, kun näihin voittoihin sovelletaan siellä alempaa verotuksen tasoa kuin ensiksi mainitussa valtiossa, ellei sitten tällainen sisällyttäminen koske ainoastaan puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä, joilla pyritään kiertämään normaalisti maksettava kansallinen vero. Tällaista verotustoimenpidettä ei yhteisöjen tuomioistuimen mukaan saatu soveltaa, kun objektiivisten ja ulkopuolisten tarkastettavissa olevien tekijöiden perusteella osoittautuu, että verotuksellisten syiden olemassaolosta huolimatta kyseinen väliyhteisö on todellisuudessa asettautunut vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa. Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun C-196/04 jälkeen yhtiö haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta väliyhteisötulon verotusta koskevien päätösten purkamista. Hakemuksen johdosta korkein hallinto-oikeus totesi muun muassa, että purkuhakemuksen kohteena ollutta korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tehtäessä jäsenvaltioiden väliyhteisölainsäädännön yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa ei ollut ollut yhteisöjen tuomioistuimen arvioitavana. Kun kysymys oli tulkinnanvarainen eikä asiassa tehty tästä huolimatta ennakkoratkaisupyyntöä yhteisöjen tuomioistuimelle, asiaa käsiteltäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa asian ratkaisuun. B N.V. oli sen toiminnasta saadun selvityksen perusteella todellisuudessa asettautunut Belgiaan ja tosiasiallisesti harjoittanut siellä taloudellista toimintaa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisussa C-196/04 tarkoitetulla tavalla. Näin ollen asiassa tehdyt päätökset ovat kyseisen ratkaisun valossa olleet myös yhteisön oikeuden vastaisia ja siten sisällöllisesti virheellisiä. Kun lisäksi asian taloudellinen merkitys oli huomattava ja yhtiö oli tehnyt purkuhakemuksen välittömästi yhteisöjen tuomioistuimen mainitun ratkaisun antamisen jälkeen, korkein hallinto-oikeus purki keskusverolautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset sekä tältä osin vuodelta 1999 ja 2000 toimitetut verotukset ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Verovuodet 1999 ja 2000.