Makeis-, jäätelö- ja virvoitusjuomavero
MAKEIS-, JÄÄTELÖ- JA VIRVOITUSJUOMAVERO
Valmisteveroa kannetaan 2011 makeisista, suklaasta, kaakaota sisältävistä tuotteista, jäätelöstä, mehujäästä ja alkoholittomista tai vain vähän alkoholia sisältävistä juomista. Veronalaiset tuotteet määritellään tullitariffinimikkeittäin. Rajanveto eri tuotteiden välillä keskustelututti lain valmisteluvaiheessa. Tullilta voi tarvittaessa hakea sitovaa tariffitietoa ja ennakkoratkaisua tuotteen valmisteverokohtelusta.
JÄTEVERO
Jätevero muutetaan jatkossa koskemaan niitä kaatopaikalle toimitettavia jätteitä, joiden hyötykäyttö olisi teknisesti ja ympäristöperusteisesti mahdollista. Vero ei koske jätteitä, joille ei ole kaatopaikkasijoitusta korvaavaa teknistä hyödyntämis- tai käsittelyvaihtoehtoa tai keinot eivät ole ympäristön kannalta kestäviä. Lain piiriin kuuluvat jatkossa myös yksityisille kaatopaikoille toimitettavat jätteet. Jäteveron tasoa korotetaan nykyisestä 30 eurosta tonnilta 1.1.2011 alkaen 40 euroon tonnilta ja 1.1.2013 alkaen 50 euroon tonnilta.
ENERGIAVERO
Energiaverotuksen perustana olevan perus- ja lisäveron on tarkoitus muuttua energiasisältö- ja hiilidioksidiveroksi 1.1.2011. Samalla verot nousevat tuntuvasti. Energiaverojen korotuksilla tavoitellaan 700 miljoonan euron nettokasvua energiaverotuotolle. Dieselöljyn vero nousee 1.1.2012 alkaen 8 senttiä litralta. Muilta osin korotukset eivät koske liikennepolttoaineita.
Nestemäisten polttoaineiden verotus muuttuu polttoainekomponenttien verotukseksi eli kullekin komponentille tulee oma verotaso. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa käytettäville kivihiilelle, maakaasulle, kevyelle ja raskaalle polttoöljylle sekä biopolttoöljylle ehdotetaan 50 %:n alennusta hiilidioksidiverosta.
YRITTÄJÄOSAKKAAN ASUNNON JA TYÖPAIKAN VÄLISTEN MATKOJEN KULUJEN VÄHENTÄMINEN
Verottaja on julkaissut 1.12.2010 ohjeen, jolla tarkennetaan 22.1.2010 annettua ohjetta koskien yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kulujen vähentämistä yrittäjän omassa verotuksessa. Molemmat ohjeet liittyvät korkeimman hallinto-oikeuden 16.9.2008 antamiin päätöksiin (KHO 2008:69 ja 16.9.2008 t. 2240, ei julk.). Päätösten mukaan osakeyhtiön osakas sai vähentää asunnon ja yrityksessä olevan työpaikkansa väliset matkakustannukset ainoastaan, jos hän on saanut verovuonna tuosta yrityksestä palkkatuloa. Tapauksen jälkeen epäselväksi jää vielä se, kuinka paljon palkkaa tulisi nostaa, jotta matkakustannukset voi vähentää.
Verohallinnon tulkintasuosituksena ohjeessa esitetään, että matkakulujen vähentämiseksi yhtiön tulisi maksaa osakkaalle verovuonna vähintään matkakulujen määrän suuruinen palkka. Ohjeen mukaan vähennys tehdään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna ja siihen sovelletaan tuloverolain 93 §:n 1 momentissa säädettyä 600 euron omavastuuta sekä 7 000 euron enimmäismäärää.
Ohjetta sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2009 toimitetussa verotuksessa. Aikaisempaa ohjetta on täsmennetty sikäli, että vähennys tehdään ohjeen mukaan toistaiseksi, koska asunnon ja työpaikan välisistä matkoista aiheutuneiden kustannusten vähentämistä koskevia säännöksiä ei ole muutettu.
OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ
SÄÄTIÖN OMISTAMIEN OSAKKEIDEN LUOVUTUSVOITON VEROTUS
KVL 054/2010
Yleishyödyllisenä yhteisönä pidetty säätiö oli siirtänyt elinkeinotoiminnaksi katsottavan toimintansa vuonna 2005 perustamalleen X Oy:lle. Tämän jälkeen säätiö ei ollut itse harjoittanut vastaavaa toimintaa. Säätiön tarkoituksena oli myydä X Oy:n osakkeet.
Kun X Oy:n osakkeiden ei enää katsottu kuuluneen säätiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto oli säätiölle henkilökohtaisen tulolähteen tulona verovapaata.
Ei lainvoimainen.
VAIHTOVELKAKIRJAKSI MUUTETUN MYYNTISAAMISEN MENETYS EI VÄHENNYSKELPOINEN
A oli luopunut 19.3.2002 osakekauppasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla omistamistaan kymmenestä B Oy:n osakkeesta siten, että B Oy lunasti A:lta neljä osaketta ja C Oy osti loput kuusi osaketta. Osakekauppasopimusta allekirjoitettaessa A:lle maksettiin 3.000.000 markkaa, josta 2 000.000 markkaa suoritti B Oy ja 1.000.000 markkaa C Oy. Velaksi jääneen kauppahinnan osasta 2 000.000 markasta C Oy otti 20.3.2002 päivätyllä velkakirjalla A:lta vaihtovelkakirjalainan. Laina tuli maksaa puolivuosittain kahdeksassa 250 000 markan erässä viimeisen erän eräpäivän ollessa 1.9.2006. Mikäli vaihtovelkakirjalaina tai sen osa oli maksamatta laina-ajan päätyttyä, voitiin vaihtovelkakirjat vaihtaa C Oy:n osakkeisiin osittain tai kokonaan, kunnes lainan pääoma viivästyskorkoineen oli kokonaan maksettu takaisin. C Oy haettiin 2.5.2006 konkurssiin, joka raukesi varojen puutteessa. Tällöin vaihtovelkakirjalainasta oli maksamatta puolet eli 168 187,95 euroa (1.000.000 markkaa). Tämä määrä oli A:lta jäänyt saamatta. Tältä osin ei kuitenkaan ollut kysymys kauppahinnan saamatta jäämisestä vaan kauppahinnan maksuksi saatuun arvopaperiin kohdistuvasta arvonmenetyksestä, joka ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen. Näin ollen menetystä ei voitu ottaa huomioon luovutusvoiton määrää laskettaessa osakekauppasopimuksessa sovitun kokonaiskauppahinnan 840 939,70 euron (5.000.000 markan) vähennyksenä. Verovuosi 2002. KHO 2010/2758 (68)
KORKOSUOJAUSSOPIMUKSEN PERUSTEELLA MAKSETTU MAKSU VÄHENNYSKELPOINEN
A Oy:n toimialana oli kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääasiassa vuokraustuotoista ja sen tulos oli verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen. Yhtiö oli tehnyt pankin kanssa korkosuojaussopimukset (niin sanotut cap- ja floor-korkosuojaussopimukset). Yhtiö oli verovuonna suorittanut floor-korkosuojaussopimuksen perusteella pankille 421 371 euroa. Kun korkosuojaussopimuksen tarkoituksena oli yhtiön rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen, kysymyksessä oli tuloverolain 29 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno. Verovuosi 2004. KHO 2010/2822 (70)
VEROVUODELTA 1995 VAHVISTETTU ELINKEINOTOIMINNAN TAPPIO VOITIIN VÄHENTÄÄ VEROVUODEN 2005 PÄÄOMATULOISTA
Verovuoden 2005 aikana elinkeinotoimintansa lopettaneella A:lla oli aikaisemmilta verovuosilta vahvistettuja elinkeinotoiminnan tappioita, joihin sisältyi verovuodelta 1995 vahvistettu tappio. Tuloverolain 121 §:n mukaan luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan tappio, jota ei voida vähentää elinkeinotoiminnan tuloksesta toiminnan lopettamisen vuoksi, voidaan vähentää verovelvollisen pääomatuloista tappiovuotta seuraavien 10 verovuoden aikana. Säännöksen sanamuodon valossa on epäselvää, voivatko tappiot tulla vähennettäviksi pääomatuloista jo elinkeinotoiminnan lopettamisvuonna vai vasta seuraavina verovuosina. Tappiontasausjärjestelmän yleisenä lähtökohtana on tappioiden vähentäminen sitä mukaa kuin verovelvolliselle syntyy sellaista tuloa, josta tappio on vähennettävissä. Kun A:n elinkeinotoiminnan lopettaminen verovuoden aikana oli verotusta toimitettaessa selvästi todettavissa ja kun otettiin huomioon lain sanamuodon epäselvyys ja tappiontasausjärjestelmän lähtökohdat, verovuodelta 1995 vahvistettu elinkeinotoiminnan tappio voitiin vähentää verovuoden 2005 pääomatuloista. KHO 3091/2010
CFD-SOPIMUKSESTA (HINNANEROSOPIMUKSESTA) JOHTUVA MENO EI VÄHENNYSKELPOINEN TVL-VEROTUKSESSA
A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei ole erääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain 32 §:n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja 2010. KHO 3093/2010