Muutama oikeustapaus 2014
Lahjoitus ei ollut työsuhde-etuus:
KHO:2014:6
”A oli suunnitellut lahjoittavansa yhtiökumppanilleen B:lle kuusi kappaletta omistamistaan 35 kappaleesta X Oy:n osakkeita. Yhtiön osakekanta jakautui 100 osakkeeseen. Yhtiössä oli A:n ja B:n lisäksi kaksi muuta osakasta, jotka omistivat yhteensä 51 osaketta. B ei ollut A:n sukulainen. B oli yhtiön pitkäaikainen osakas, ja hän omisti ennakkoratkaisun tekohetkellä 14 osaketta. B oli myös yhtiön hallituksen jäsen. A itse omisti ennakkoratkaisun tekohetkellä 35 osaketta eli 35 prosenttia X Oy:n osakekannasta. Lahjoituksen jälkeen A:n omistus laskisi 29 prosenttiin ja B:n osuus nousisi 20 prosenttiin yhtiön koko osakekannasta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska A, joka omisti luovutettavat osakkeet, ei ollut X Oy:ssä työskentelevän B:n työnantaja, vaan molemmat olivat X Oy:n vähemmistöosakkaita sekä ennen suunniteltua lahjoitusta että sen jälkeen, ja kun kysymys ei ollut myöskään B:n palkitsemisesta työsuhteen perusteella tai hänen sitouttamisestaan yhtiöön pelkästään sen työntekijänä, kysymyksessä ei ollut työsuhteen perusteella saatu tuloverolain 29 ja 61 §:ssä tarkoitettu tulo, etuus tai korvaus. Suunnitellussa osakeluovutuksessa oli kysymys lahjasta, josta tuli suorittaa perintö- ja lahjaverolain mukaan lahjaveroa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja verotoimiston ennakkoratkaisu saatettiin voimaan. Ennakkoratkaisu.”
KHO:2014:4
”A:n alunperin täysin omistama Y Oy oli rakentamissuunnitteluun ja rakentamisen konsultointiin keskittyvä insinööritoimisto. Y Oy:n johdossa toiminut B oli ostanut A:lta 300 Y Oy:n osaketta eli 30 prosenttia osakekannasta, minkä jälkeen A omisti 700 Y Oy:n osaketta eli 70 prosenttia osakekannasta. Y Oy:n liiketoimintaa olivat käytännössä hoitaneet B ja C. Molemmat olivat mukana myös Y Oy:n hallituksessa, jonka puheenjohtajana A oli toiminut. A halusi luopua kokonaan Y Oy:n osakkeistaan. Järjestely toteutettaisiin siten, että A lahjoittaisi 300 osaketta eli 30 prosenttia osakekannasta C:lle, joka ei ollut sukua A:lle, ja myisi 400 osaketta eli 40 prosenttia osakekannasta Y Oy:lle. Kaupan jälkeen A:lle ei jäisi enää yhtiön osakkeita.
Suunnitellussa lahjoituksessa C:lle ei katsottu olevan kysymys työsuhteen perusteella saadusta tuloverolain 29 ja 61 §:ssä tarkoitetusta tulosta, etuudesta tai korvauksesta, eikä myöskään veronkierrosta, vaan omistajanvaihdokseen liittyvästä luovutuksesta. Kysymyksessä oli perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettu lahja, johon voitiin soveltaa sanotun lain 55–57 §:n sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä, mikäli muut edellytykset täyttyivät. Ennakkoratkaisu.”
De facto lahjoitus olikin työsuhde-etuus:
KHO 2014:5:
Ravintolatoimintaa harjoittavan yhtiön A Oy:n osakkaina olivat puolisot, joista toinen omisti yhtiön 180 osakkeen osakekannasta 100 osaketta ja toinen 80 osaketta. A Oy aikoi järjestää yhtiön ravintolassa pitkään työskennelleelle ravintolapäällikkö B:lle suunnatun osakeannin, jossa B sai merkitä 20 A Oy:n osaketta hintaan, joka vastasi noin 57 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta. B ei ollut sukua puolisoille. B:n mukaan yli 60-vuotiaiden puolisoiden tarkoituksena oli vähitellen pienentää omaa työpanostaan yhtiössä ja osakeannilla sitouttaa B ravintolayhtiön toimintaan.
Kun otettiin huomioon, että puolisoiden omistusosuudet A Oy:ssä eivät tulleet osakeannissa merkittävästi muuttumaan ja he jäivät edelleen yhtiön pääosakkaiksi, B:lle tulevaa etua ei pidetty lahjaverotuksen alaisena lahjana vaan työsuhteeseen perustuvana ansiotulona. Ennakkoratkaisu. Äänestys 3-2.
Eronneen lapsen asuman asunnon korot vähennyskelpoisia
KHO 2013:201
”A oli eronnut puolisostaan toukokuussa 2004. Heinäkuussa 2004 A ja hänen entinen puolisonsa ostivat puoliksi osakehuoneiston, johon entinen puoliso muutti asumaan puolisoiden kahden lapsen kanssa. Nuorempi lapsi tuli täysi-ikäiseksi vuonna 2009.
A:lla oli oikeus vähentää osakehuoneiston hankintaan ottamansa velan korot asuntovelan korkoina, koska osakehuoneistoa, jossa asui A:n alaikäinen lapsi, oli pidettävä A:n perheen vakituisena asuntona. Verovuodet 2004–2007.”
Adressien myynti oli säätiölle elinkeinotoimintaa
KHO 2013:201
”Säätiön tarkoituksena oli tukea toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään nuorisoa taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti maaseudulla ja asutuskeskuksissa. Tarkoitustaan säätiö toteutti tukemalla taloudellisesti puolueen nuorisojärjestöä ja antamalla apurahoja ja avustuksia nuorille ja nuorten toimintaa edistäville yhteisöille. Säätiö toimi painotuotteiden valmistusta ja myyntiä harjoittavan kansainvälisen konsernin emoyhteisönä ja harjoitti myös itse merkittävää adressien välitystä osana konsernin toimintaa.
Adressien myyntiä pidettiin elinkeinotoimintana. Kun adressivälitys muodosti taloudellisesti merkittävän osan säätiön toiminnasta suhteessa säätiön muuhun tulonhankintaan sekä varojen käyttöön, säätiön ei katsottu toimivan yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi, vaikka se jakoi laajahkosti apurahoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Säätiötä ei pidetty tuloverotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä. Verovuosi 2006. Äänestys 4 - 1. ”