Verohallinto päivitti kiinteistöhallintapalvelujen ohjettaan
Tilaa uutiskirjeemme osoitteesta info(ät)dfk.fi
2.12.2010
VEROTTAJA OHJEISTAA JA TIEDOTTAA:
VEROHALLINTO PÄIVITTI KIINTEISTÖHALLINTAPALVELUJEN OHJETTAAN
Kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä ei suoriteta veroa, jos kalenterivuoden aikana suoritetuista palveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään 35 000 euroa. 1.1.2011 alkaen sovellettava raja on 50 000 euroa (laki 905/2010).
Kiinteistöhallintapalveluja ovat esim. rakentamispalvelut, kiinteistön puhtaanapito sekä kiinteistön talous- ja hallintopalvelut. Kiinteistöhallintapalveluja eivät ole kiinteistössä harjoitettuun toimintaan kohdistuvat tehtävät, kuten asuntojen vuokraaminen ja myynti.
Kiinteistönhallintapalvelujen tuottamisesta suoritetaan arvonlisäveroa, vaikka tuottaminen ei tapahdu liiketoiminnan muodossa ja yhteydessä. Kun työt on tehnyt kiinteistön haltija tai hän on teettänyt ne omalla henkilökunnallaan, verotetaan se ns. omana käyttönä.
PARTURI- JA KAMPAAMOPALVELUJEN ALENNETTU ARVONLISÄVEROKANTA
Suomi on osallistunut työvaltaisten palvelujen arvonlisäverokannan alentamiskokeiluun parturi- ja kampaamopalvelujen sekä pienten korjauspalveluiden osalta. Pieniin korjauspalveluihin luetaan polkupyöriin, kenkiin, nahkatavaroihin, vaatteisiin ja liinavaatteisiin kohdistuvat korjauspalvelut. Kyseisten palvelujen myyntiin sovelletaan kokeilun ajan alennettua 9 %:n verokantaa.
Kokeilun oli tarkoitus olla voimassa ajalla 1.1.2007–31.12.2010. Alennetun verokannan soveltamista jatketaan kuitenkin lainmuutoksella 31.12.2011 saakka.
VUODEN 2011 LUONTOISEDUT
Verohallinto on antanut päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista. Vuoden 2010 asuntoedun arvoon tulee korotuksia. Vapaan autoedun arvot säilyvät entisellään ja käyttöetuauton luontoisetuarvot laskevat. Ravintoedun arvo on 5,40 euroa ateriaa kohden, kun edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneet välittömät kustannukset ja niiden arvonlisävero ovat 5,40 euron ja 9,00 euron välillä. Puhelinetu säilyy 20 edelleen eurona kuukaudessa.
VEROKORTTEJA POSTITETAAN
Verohallinto arvioi vuoden 2011 verokorttien tulevan voimaan 1.2.2011. Tammikuussa 2011 työnantaja toimittaa ennakonpidätyksen joulukuun 2010 lopussa voimassa olleen verokortin tai vuodelle 2011 annetun muutosverokortin perusteella.
OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ:
TYÖSUORITUSPERUSTEISTEN PALKANOSIEN SUHTEESSA MAKSETTU TYÖNANTAJAN TYÖNTEKIJÖILLEEN OTTAMA RYHMÄELÄKEVAKUUTUS KATSOTTIIN TVL:SSA TARKOITETUKSI KOLLEKTIIVISEKSI LISÄELÄKETURVAKSI, JONKA VAKUUTUSMAKSUT EIVÄT OLLEET TYÖNTEKIJÄN VERONALAISTA ANSIOTULOA
KVL 2010/48 (lainvoimainen)
A:n työnantajan tarkoituksena oli ottaa tietylle henkilöstöryhmälle vapaaehtoinen maksuperusteinen ryhmäeläkevakuutus. Ao. henkilöstöryhmä erosi muusta yhtiön henkilöstöstä organisatoriselta asemaltaan ja toimenkuvaltaan. Työnantajan maksamat vakuutusmaksut oli tarkoitus jakaa vakuutettujen kesken heille vuosittain maksettujen työsuoritusperusteisten palkanosien suhteessa.
Koska vakuutusmaksu jakautui kaikille kyseiseen henkilöstöryhmään kuuluville samoin perustein ja lisäeläketurva kohdistui työntekijöistä koostuvaan henkilöpiiriin, vakuutusta pidettiin tuloverolaissa tarkoitettuna työnantajan työntekijöilleen järjestämänä kollektiivisena lisäeläketurvana, jonka vakuutusmaksut eivät olleet A:n veronalaista ansiotuloa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2010.
SEMINAARIMATKA EI OLLUT VEROTETTAVA ETU:
Verotettavaa etua ei syntynyt seminaarimatkasta Bratislavaan ja Roomaan A Oy:n toimitusjohtaja ja talouspäällikkö osallistuivat vuonna 2002 Roomassa ja vuonna 2003 Bratislavassa järjestettyihin veroseminaareihin. Kumpikin seminaari kesti yhteensä viisi päivää. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat olleet matkapäiviä, joiden aikana ei ollut luentoja.
Varsinaisina seminaaripäivinä ohjelmassa oli ollut liikeverotusta ja arvonlisäverotusta käsitteleviä luentoja sekä päivä, jona käsiteltiin liiketoimintaa ja liiketoiminnan puitteita kyseisessä maassa. Luennoitsijoina molemmilla matkoilla oli ollut liikeverotuksen ja arvonlisäverotuksen tunnetut asiantuntijat. Paikallista yrityselämää on ollut esittelemässä maassa asuvia liike-elämän ja kulttuurin edustajia sekä Finpron paikallisia työntekijöitä. Liikeverotuspäivän ja arvonlisäverotuspäivän ohjelma on ollut kello 9.00 -16.30.
Kun otetaan huomioon A Oy:n matkan järjestämistavasta ja matka-aikataulusta sekä seminaarin ohjelman sisällöstä esittämä selvitys, yhtiön toimitusjohtajan ja talouspäällikön tekemiä matkoja pidetttiin kokonaan työmatkoina eikä osaksikaan virkistysmatkoina. Tämän vuoksi toimitetut maksuunpanot Rooman ja Bratislavan matkojen osalta kumottiin.
KHO 12.11.2010 T:3214 (ei julk)
VÄHÄINEN LIIKETOIMINTA EI ESTE SUKUPOLVENVAIHDOSHUOJENNUKSELLE
Huojennus saatiin vaikka sukupolvenvaihdos toteutui liiketoiminnan myynnin jälkeen Oikeuskysymyksenä oli, voitiinko perintö- lahjaverolain 55 §:n 1 momentin säännöstä soveltaa sellaiseen yritykseen, jolla oli pääasiallisen elinkeinotoiminnan myynnin jälkeen ollut vain vähäistä varsinaiseksi elinkeinotoiminnaksi katsottavaa toimintaa.
X Oy:ssä oli tarkoitus tehdä osittainen sukupolvenvaihdos, jonka vuoksi X Oy:n osakkaat A ja B aikoivat kumpikin lahjoittaa lapsilleen C:lle ja D:lle kummallekin 50 osaketta yhtiön 495 osakkeesta. Ennakkoratkaisua oli pyydetty siitä, mikä oli C:n ja D:n maksettavaksi tulevan lahjaveron määrä, jos A ja B lahjoittavat heille X Oy:n osakkeita hakemuksessa kuvatulla tavalla. Hakijoiden käsityksen mukaan lahjaverotuksessa voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaa säännöstä.
X Oy oli aloittanut pääasiassa vähittäiskauppaa käsittävän toiminnan toiminimellä vuonna 1978. Myöhemmin toiminimi oli muutettu kommandiittiyhtiöksi ja edelleen osakeyhtiöksi.
Yhtiö oli vuonna 2005 myynyt harjoittamansa pääasiallisen liiketoiminnan ja siihen liittyvän toiminimen. Kaupan ehtoihin oli sisältynyt viiden vuoden kilpailukielto. Kilpailukiellon aikana yhtiö oli harjoittanut kilpailukiellon estämättä pienimuotoisempaa liiketoimintaa.
Lisäksi yhtiö omisti kiinteistöjä ja liikehuoneistoja, joita se oli vuokrannut. Yhtiö oli myös rakennuttanut kerrostalon huoneistojen myynti- ja vuokraustarkoituksessa. Vuonna 2010 yhtiö oli aloittanut liiketoiminnan uudella toimialalla. Yhtiön tarkoituksena oli laajentaa liiketoimintaa ja kilpailukiellon päätyttyä vuonna 2010 aloittaa myös kilpailukiellon vuoksi keskeytyneenä ollut toiminta.
Yhtiön liikevaihto verovuonna 2007 oli ollut 54 937 euroa, verovuonna 2008 33 708 euroa ja verovuonna 2009 782 304 euroa. Yhtiön muut tuotot olivat olleet verovuonna 2007
852 126 euroa, verovuonna 2008 1 122 924 euroa ja verovuonna 20091 263 453,36 euroa. Muut tuotot olivat sisältäneet vuokratuottoja kiinteistöistä ja huoneistoista. Verovuoden 2009 liikevaihdon kasvu oli perustunut osin huoneistojen ja kiinteistöjen myyntiin. Yhtiön varat olivat koostuneet pääosin myytyyn liiketoimintaan kuuluneista ja siinä kertyneistä varoista sekä kyseisen liiketoiminnan myynnistä kertyneistä varoista.
Verovirasto oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että mikäli hakemuksessa tarkoitettu liiketoiminta aloitetaan, osakkeiden lahjoitukseen voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettua huojennusta.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati ennakkoratkaisuna todettavaksi, että X Oy ei ole sellainen yritys, jota perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitetaan. Säännöstä ei sovelleta vuokraustoimintaa harjoittavaan yritykseen. X Oy:n toiminta oli kuulunut pääasiallisesti henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Yhtiön elinkeinotoiminta oli hiipunut hyvin pieneksi suhteessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen luettavaan tuloon.
Hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että X Oy oli vuonna 2005 tapahtuneen liiketoiminnan myynnin jälkeen jatkanut edelleen kilpailukiellon salliman pienimuotoisemman liiketoiminnan harjoittamista. Yhtiö oli lisäksi laajentanut liiketoimintaansa uusille toimialoille. X Oy:n tarkoituksena oli kilpailukiellon päätyttyä aloittaa uudelleen myös kilpailukiellon vuoksi keskeytyneenä ollut toiminta. Tuloverotuksessa yhtiötä oli verotettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan. Edellä todetuissa oloissa X Oy:tä oli pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä, vaikka yhtiön varsinaiseksi elinkeinotoiminnaksi katsottavan toiminnan tulot olivat olleet vähäiset verrattuna sen kiinteistöjen vuokrauksesta ja myynneistä saamiin tuloihin. Myöskään se, että sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yhtiö oli vain vähäisessä määrin välittömästi jatkanut sitä yritystoimintaa, jossa varallisuus oli kertynyt, ei muodostanut estettä huojennuksen myöntämiselle.
Oulun hallinto-oikeus 24.11.2010 T:10/0543/2
Osakekauppojen ilmoittamisen puutteellisuus ja veronkorotuksen määrä
A oli hänelle lähetetyn esitäytetyn veroilmoituksen sisältämän erittelyosan mukaan myynyt verovuonna arvopapereita noin 360 000 euron arvosta. Erittelyosaan oli erikseen kirjattu kehotus täyttää lomake 9 tai 9A erittelyosassa mainituista ja mahdollisista muista luovutuksista, jotka puuttuivat esitäytetyn veroilmoituksen asianomaisista kohdista. Myös veroilmoituksen kyseisissä, luovutusvoittoja ja -tappioita koskevissa kohdissa oli viittaus sanottuihin lomakkeisiin.
Koska A ei ollut palauttanut veroilmoitusta verovirastoon määräpäivään mennessä eikä antanut muutakaan selvitystä arvopapereiden luovutuksista, hänelle oli lähetetty selvityspyyntö, jossa luovutusvoiton tai -tappion laskemiseksi tarpeelliset tiedot oli pyydetty toimittamaan uuteen määräpäivään mennessä. Lisäksi selvityspyynnössä oli mainittu, että mikäli tietoja ei saada, luovutusvoitto lasketaan vähentämällä arvopapereiden myyntihinnasta 20 prosentin hankintameno-olettama ja että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata veronkorotus, jos menettelyyn ei ole hyväksyttävää syytä.
A oli toimittanut täytetyn veroilmoituksensa verovirastoon kahta viikkoa ennen verotuksen päättymistä. Ilmoituksen liitteenä oli ollut 9A-lomakkeelle tehdyt laskelmat arvopapereiden myynnistä syntyneistä luovutusvoitoista ja -tappioista. A:n saaman luovutusvoiton määräksi oli vahvistettu ilmoituksen mukaiset noin 80 000 euroa ja luovutustappion määräksi noin 18 000 euroa. A oli perustellut ilmoituksen viivästymistä sillä, että hänen tilitoimistonsa henkilökunnalla oli ollut paljon sairauslomia, joiden vuoksi A oli joutunut hoitamaan asiakkaiden asioita ja jättämään omat asiansa hoitamatta.
A:lle oli määrätty verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla 3 600 euron veronkorotus arvopapereiden myynneistä saadun luovutusvoiton ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt A:n vaatimuksen veronkorotuksen poistamisesta tai alentamisesta enintään lain 32 §:n 1 momentin mukaiseen 150 euroon.
Hallinto-oikeus katsoi, että veronkorotus tuli määrätä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin nojalla, ja alensi korotuksen 300 euroon.
Hallinto-oikeus totesi, että koska A ei ollut palauttanut esitäytettyä veroilmoitusta määräajassa, hänen oli katsottava antaneen veroilmoituksensa esitäytetyssä veroilmoituksessa olleiden tietojen mukaisena eli laiminlyöneen velvollisuutensa ilmoittaa veroviranomaiselle arvopapereiden myynneistä saamansa luovutusvoitto. Koska kaikki A:n arvopapereista saamat myyntitulot olivat kuitenkin veroviranomaisen tiedossa, verotus olisi ollut toimitettavissa näiden tietojen perusteella. A:n veroilmoitusta ei näin ollen voitu pitää siten olennaisesti vääränä, että hänelle olisi voitu määrätä veronkorotus verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla.
A oli toimittanut veroviranomaisille selvityksen arvopapereiden myynneistä saamastaan luovutusvoitosta vielä kuukausia täydennyskehotuksessakin annetun määräajan jälkeen eli vasta juuri ennen verotuksen päättymistä. Tällaista tilannetta ei voitu pitää verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettuna myöhästymisenä, ainakaan A:n työ-kiireiden perusteella. Veronkorotusta ei näin ollen voitu määrätä myöskään 1 momentin säännökseen perustuen.
A oli antanut veroilmoituksensa arvopapereiden myynneistä saamaansa huomattavan suurta luovutusvoittoa ilmoittamatta ja siis olennaisesti vaillinaisena, ja sitä paitsi täydentänyt ilmoitusta vasta kehotuksen siihen saatuaan. Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset veronkorotuksen määräämiselle olivat siten olleet olemassa. Veronkorotusta ei ollut asiaa kokonaisuutena arvioiden syytä määrätä 300 euroa suuremmaksi. Verovuosi 2007.
Turun hallinto-oikeus 22.10.2010 T: 10/0707/3
VARAINSIIRTOVERO TAKAISIN VAIKKA ASUINKÄYTTÖÖNOTTO TAPAHTUI YHDEKSÄN VUODEN KULUTTUA
A oli 31.8.1999 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostanut puolet kiinteistöstä. Vuonna 2001 hän oli hankkinut kiinteistön kokonaan omistukseensa. Saantoajankohtana voimassa olleessa yleiskaavassa kiinteistö sijaitsi loma-asuntoalueella. Kiinteistöllä sijaitsi noin 12 neliömetrin suuruinen vapaa- ajanasunto. Alueelle oli kiinteistön ostohetkellä laadittavana uusi yleiskaava. Kaavan tultua hyväksytyksi vuonna 2006 kysymyksessä olevalle kaavassa vakituiseen asumiseen osoitetulle kiinteistölle rakennettiin talo, jonka A otti vakituisena asuntona käyttöönsä sen valmistuttua vuonna 2008.
Hallinto-oikeus kumosi veroviraston päätöksen ja katsoi, ettei A:n ole suoritettava kiinteistön saannosta varainsiirtoveroa. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluina, että pelkästään se, että vakituisen asunnon rakennusluvan saaminen kiinteistölle on saantoajankohtana ollut epätodennäköistä, ei muodosta estettä katsoa kiinteistö hankituksi jo tuolloin käytettäväksi vakituiseen asumistarkoitukseen. Asuinrakennuksen rakentamisen siirtyminen vuoteen 2008 on johtunut alueen kaavoitustilanteesta ja uuden yleiskaavan laatimisesta eli A:sta riippumattomista syistä. Näissä olosuhteissa kiinteistön ja rakennuksen hankintojen voidaan katsoa muodostavan sellaisen ensiasunnon hankintakokonaisuuden.
Oulun hallinto-oikeus 12.11.2010 10/0515/2
RIPPIJUHLIEN KULUT OIKEUTTIVAT KOTITALOUSVÄHENNYKSEEN
A oli vaatinut kotitalousvähennystä Juhlapalvelu X Oy:lle maksamaansa 507 euron suoritukseen sisältyvästä 180 euron työn osuudesta. Lomakkeella 14 ilmoitetun selvityksen mukaan teetetty kotitaloustyö oli ollut kotona pidettyjen rippijuhlien ruoanvalmistus-, tarjoilu- ja tiskaustyötä. Oikaisuvaatimukseen liitetyn kuitin mukaan Juhlapalvelu X Oy:lle suoritettu määrä oli sisältänyt veloituksen keitosta, kakuista ja tarjoiluista. Kuittiin kirjoitetun erittelyn mukaan kotitalousvähennykseen oikeuttavan tarjoilun osuus oli kuusi tuntia, yhteensä 180 euroa. Verotuksen oikaisulautakunta oli myöntänyt A:lle vähennyksen mainittujen kustannusten perusteella. Hallinto-oikeus katsoi edellä mainitun selvityksen perusteella, että työ-suorituksissa oli ollut kyse A:n kotona suoritetusta ruoanvalmistus-, tarjoilu- ja tiskaustyöstä.
Hallinto-oikeus katsoi, että verovelvollisen kotona pidettyyn perhejuhlaan sisältynyt ruoanvalmistus, tarjoilu ja tiskaus olivat tuloverolain 127a §:n 1 momentissa tarkoitettua kotitalousvähennykseen oikeuttavaa tavanomaista kotitaloustyötä. Lainvoimainen Kuopion hallinto-oikeus 7.9.2010 T:10/0500/1