UUTTA OIKEUSKÄYNTÄNTÖÄ
ASUNTO-OSAKEYHTIÖN OSAKKAAN OIKEUDESTA PÄÄTTÄÄ OSAKASSOPIMUKSEN NOJALLA
Rakennushankkeessa oli kysymys asunto-osakeyhtiön omistamaan asuinrakennukseen rakennettavasta uudesta käyntiovesta ja ikkunan suurentamisesta. Asunto-osakeyhtiön osakas, joka omisti samalla rakennuspaikalla sijaitsevan toisen asuinrakennuksen hallintaan oikeuttavat osakkeet, valitti yhtiölle myönnetystä toimenpideluvasta.
Asiassa oli oikeuskysymyksenä ratkaistavana se, oliko osakkeenomistajalla asiassa valitusoikeus sillä perusteella, että hän hallitsi osakassopimuksen nojalla sitä piha-aluetta, jonka suuntaan rakennettava käyntiovi avautui. Mainitun piha-alueen raja sijaitsi lähimmillään 3,5 metrin etäisyydellä käyntiovesta. Vaikka osakkeenomistaja hallitsi osaa rakennuspaikan piha-alueesta, hallinto-oikeus katsoi, ettei rakennushankkeella sen laatu huomioon ottaen ollut sellaista olennaista vaikutusta osakkeenomistajan hallitseman piha-alueen käyttämiseen, että hänellä olisi osakassopimuksen perusteella katsottava olevan asiassa valitusoikeus.
Hallinto-oikeus kumosi ja poisti rakennuslautakunnan osakkaan oikaisuvaatimuksen johdosta tekemän päätöksen ja jätti siitä tehdyn valituksen tutkimatta. Rakennustarkastajan myöntämä toimenpidelupa jäi voimaan.
Turun HAO 20.01.2011 11/0007/1
AUTOVEROPROSENTTI SAI VAIHDELLA KUUKAUSITTAIN
Asiassa sovellettiin muun muassa autoverolain 6 a §:n 2 momentin (266/2003) säännöstä, jonka perusteella tullihallitus vahvisti ennen vuotta 2003 valmistetun käytettynä verotettavan henkilöauton veron osuuden julkaisemassaan taulukossa.
Taulukossa tullihallitus on määritellyt useimmille automalleille yksilöllisen veroprosentin, joka jossakin määrin vaihteli auton käyttöönottokuukaudesta riippuen.
Tässä tapauksessa kysymyksessä ollut käytettynä verotettu henkilöauto oli otettu käyttöön tammikuussa 1995. Tulli oli vahvistanut autoveron osuuden edellä tarkoitetun taulukon mukaisesti 26 prosentiksi, joka oli automallin käyttöönottokuukauden eli tammikuun 1995 veroprosentti. Lukuun ottamatta saman vuoden heinä- ja elokuuta samanmallisten autojen taulukon mukainen veroprosentti oli 26 myös muiden vuoden 1995 kuukausien osalta. Vuoden 1995 heinäkuussa käyttöön otettujen vastaavanlaisten autojen autoveroprosentti oli 27 ja elokuussa käyttöön otettujen autojen 25.
Verovelvollinen oli pitänyt verotusta syrjivänä ja perustellut veron alentamista koskevaa vaatimustaan toteamalla muun muassa, että veroprosentti toisen hallinto-oikeuden erään aikaisemman päätöksen mukaan ei voi vaihdella kuukausittain. Tämän vuoksi autoveroprosentiksi verovelvollisen käsityksen mukaan tuli tämän aikaisemman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisella tavalla määrätä taulukon mukainen vuoden alin veroprosentti, koska verotus verovelvollisen käsityksen mukaan olisi muussa tapauksessa syrjivää.
Tullihallituksen tulliasiamies oli pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa ja tehnyt valituksen tästä toisen hallinto-oikeuden aikaisemmasta päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut myöntänyt asiassa valituslupaa eikä siten ollut ratkaisut valitusta.
Tässä tapauksessa hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja perusteli päätöstään veroprosentin ja verotuksen väitetyn syrjivyyden osalta seuraavasti:
Veroprosentti on vahvistettu autoverolain 6 a §:n (266/2003) mukaisesti.
EY:n perustamissopimus ei ole esteenä sille, että yleistä vähittäismyyntiarvoa määritettäessä käytetään tilastollista arvonmääritystapaa. Tilastollisen arvonmäärityksen tulee kohtuullisen likimääräisyyden puitteissa johtaa sellaiseen verotukselliseen lopputulokseen, että verotus ei johda ulkomaisen tuotteen syrjimiseen Suomen markkinoilla.
Tässä tapauksessa autoveron määräämisen perusteena on auton verotusarvo ja edellä mainitun taulukon mukainen veroprosentti. Edellä kuvatulla tavalla vahvistetun veroprosentin käyttö ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johda syrjivään lopputulokseen. Käytetyn verotusarvon ja veroprosentin perusteella määräytyneen autoveron ei kohtuullisen likimääräisyyden puitteissa ole katsottava ylittäneen Suomessa alunperin rekisteröidyn samanlaisen käytetyn auton arvoon sisältyvää verosta jäljellä olevaa määrää. Verotusta ei siten tässä tapauksessa ole pidettävä syrjivänä.
Oikeusohjeet
Autoverolaki 6 a § 2 mom (266/2003)
Hämeenlinnan HAO 25.01.2011 11/0042/1
KAUPAN PURKU AIHEUTTI VARAINSIIRTOVEROVELVOLLISUUDEN
Myyjä ja ostaja olivat keskinäisellä sopimuksella purkaneet kiinteistön kaupan. Purkamisen syynä olivat kiinteistöllä olleessa asuinrakennuksessa todetut laatuvirheet. Hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut todennäköistä, että luovutus olisi sopimusrikkomuksen vuoksi voinut tulla puretuksi tuomiolla. Kyse oli uudesta luovutuksesta, josta kiinteistön myyjänä puretussa kaupassa olleen henkilön oli luovutuksensaajana suoritettava varainsiirtovero.
Turun hallinto-oikeus 9.2.2011 T:11/0062/3
VELKAOSUUDEN MAKSU KAUPAN JÄLKEEN LISÄTTIIN HANKINTAMENOON
A oli toukokuussa ostanut asunto-osakeyhtiön osakkeet ja tehnyt toimeksiannon huoneiston vuokraamiseksi sekä heinäkuusta alkaen vuokrannut huoneiston. A oli kahden päivän kuluttua omistusoikeuden siirtymisestä maksanut asunto-osakeyhtiölle huoneistoon kohdistuneen runsaan tuhannen euron velkaosuuden. Asunto-osakeyhtiö oli aikanaan ottanut velan parvekkeiden perusparannukseen. Oikaisulautakunta oli hylännyt A:n vaatimuksen velkaosuuden vähentämisestä vuokratulosta.
Hallinto-oikeus totesi, että A oli asunto-osakkeiden kaupan yhteydessä ottanut vastatakseen osakkeisiin kohdistuneen velkaosuuden ja maksanut sen heti saatuaan osakkeet omistukseensa. Oli ilmeistä, että velkaosuus oli vaikuttanut osakkeiden kauppahintaan. Velkaosuus oli siten tässä tilanteessa osa osakkeiden hankintahintaa eikä sitä voitu pitää vuokratulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneena menona. Velkaosuuden suuruudella tai sillä, miten suoritus oli käsitelty yhtiön kirjanpidossa, ei ollut asiassa merkitystä. Verovuosi 2006.
Turun hallinto-oikeus 8.2.2011 T:11/0055/3 (Äänestys 2 - 1)